Lomalla
Loma, ihanaa kun saa nukkua pitkään, maata sängyssä ilman velvoitteita, lukea miljoonia kirjoja, katsoa leffoja, hengailla kavereiden kanssa ja tehdä kaikkea yli täydellistä.
Väsyttää, nukkuisiko vai söisikö? Ehkä on tarve jäädä vielä hetkeksi laiskanlinnaan unelmoimaan täydellisestä elämästä. Mikään ei voi mennä pieleen, joten nukun, hetken.
Hetken uinuttuani, nostin lattialta kirjan ja sukelsin sen pariin. Kirja, ”Kapinallinen”, jonka sain luettua oli mahtavan trilogian toinen osa. Veronica Roth mielestäni osasi tehdä juonesta mielenkiintoisen ja mukaansa vetävän. Ei ole tapana lukea huonoja kirjoja, jos kirja ei nappaa en veren maku suussa sitä yritä lukea vaan jätän oitis lukematta.
Kertoisinko itse jotain juonesta? No miksi en. Tai ehkä kirjoittaisin pienen katkelman, maistiaiseksi:
~ Tumma hahmo seisoo edessäni. Minun täytyy olla jo lähellä kuolemaa jos alan nähdä näkyjä. Keuhkojani viiltää. Tukehtuminen on tuskallista. Kämmen painuu lasia vasten kasvojeni edessä, ja kun tuijotan veden läpi, luulen hetken aikaa näkeväni äidin sameat kasvot.~
Seuraavan kirjan aloitan nyt, näkemiin:
~Täysin Hurahtanut~
